Nextillä levelillä -hetki kesäpäivässä

on

Kävelimme eräänä kesäisenä iltapäivänä kohti kahvilaa meren rannassa. Saavuimme kahvilan ovelle ja väistimme kahta henkilöä terassin ovensuulla. Iäkäs naishenkilö piti yllä keskustelua keski-ikäisen miehen kanssa. Kiinnitin huomiota keskustelun yksipuolisuuteen, mies lähinnä kuunteli nyökkäillen. Nainen yritti kysyä uudelleen ja uudelleen jotakin mistä ei juuri saanut selvää. Havaitsin etteivät he tunne toisiaan. Mies alkoi vaikuttamaan kiireiseltä ja liikehtiä levottomasti, mitä nainen ei tuntunut huomaavan vaan jatkoi selittämistään. Haimme kahvit ja keskustelu oli yhä käynnissä. Tutkani, ehkä hoitajantutkani oli käynnistynyt. Otin mieheen katsekontaktin jolloin hän sanoi, että hän ei ymmärrä tätä naista ja, että hänen täytyisi mennä. Voimmeko me kuunnella naisen asian? Sanoin miehelle, että naisella taitaa olla jokin hätä ja pyysin häntä soittamaan hätäkeskukseen. Mies pyysi meitä toimimaan ja poistui paikalta.

Nainen jäi katsomaan hämmennyksissään miehen perään, hetkellisesti minäkin. Sitten kysyin naisen nimeä. Hän osasi kertoa vain etunimensä. Pyysin naista seuraamme ja istumaan kanssamme. Nainen ei osannut istua itse. Ohjasin hänet istumaan ja kysyin onko hänen jano. Hain hänelle vettä ja kysyin asuuko hän lähellä. Nainen ei osannut kertoa osoitettaan. Kysyin naiselta olisiko hänellä puhelinta matkassa jos yrittäisimme tavoittaa lähimmäisiä. Nainen antoi käsilaukkunsa jossa oli sisällä posliiniesineistä villasukkaan tavaraa, mutta ei puhelinta. Pyysin luvan saada katsoa lompakkoa jos siellä olisi puhelinnumero johon voisin soittaa. Lompakossa oli suuria summia rahaa mutta ei yhteystietoja. Totesin naiselle, että soitan hätäkeskukseen jotta hän pääsee kotiin. Nainen nyökkäili.

Hätäkeskukseen oli tullut ilmoitus kadonneesta henkilöstä ja tuntomerkit täsmäsivät pöydässämme istuvaan naiseen. Iäkkään naisen poika oli tehnyt kotoaan kadonneesta muistisairaasta äidistään ilmoituksen. Nainen jutteli kanssamme eloisesti odottaessamme poliisia. Keskustelussa ei ollut punaista lankaa mutta hän tuntui nauttivan hetkestä odottaessamme.

Poliisi tuli paikalle virkapuvuissaan. Nainen muuttui epäileväksi ja haki turvaa minusta. Rohkaisin häntä lähtemään. Lopulta menimme naisen kanssa yhdessä poliisiauton, sillä hän ei osannut tai halunnut nousta poliisien mukaan. Kerroin naiselle, että kaikki hyvin ja pääset kohta kotiin. Nainen hymyili, heiskutti ja kiitti yllättäen avusta kuin olisi ymmärtänyt kaikesta kaiken. Noin viiden minuutin kuluttua tästä paikalle saapui naisen poika ja tiedusteli äitiään. 

Autathan kanssakulkijaa arjessa – kadulla, töissä, kahvilassa. Vaikka olemmekin usein kiireisiä ja olisi helpompaa siirtää vastuuta eteenpäin. Ehkäpä mieshenkilö ei huomannut naisen sairautta, eikä osannut olla enempää avuksi. Ehkäpä mieshenkilö ajatteli auttavansa tarpeeksi. Ehkäpä kukaan meistäei ajatellut sen enempää. Loppu hyvin, kaikki hyvin. 

-Ansku

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s