Voimaeläimiä, tarinoita ja muistelua

on

IMG_20170627_114319Kun haimme Korkeasaaresta vauhtia hyvän elämän tapahtumamuotoiluun, saimme Anskun ja Teemun kanssa ajatuksen hyödyntää voimaeläinteemaa Foibekartanon asukkaiden kanssa. Olemme jututtaneet niin kotitalojen asukkaita kuin Hyvinvointikadulla vastaan tulleita vuokra-asukkaitakin heille tärkeistä ja voimaa antavista eläimistä. Päätimme koota voimaeläimet väripapereista leikattuina siluettikuvina – asukkaiden väritoiveiden mukaan – yhteisiksi taideteoksiksi.

IMG_20170723_182340

Voimaeläimiä kartoittaessamme saimme kuulla tarinoita lukuisista rakkaista lemmikeistä, muistoja maatilojen kotieläimistä sekä monenlaista eläintietoutta. Eläinteema toimi erinomaisena muistelun kimmokkeena, ja kävipä joku jälkeenpäin näyttämässä kehystetyn valokuvankin lemmikistään. Aamupuurokin sujahti suuhun sukkelammin eläimistä puhellessa.

Kuulimme tarinan harmaanvalkeasta Liisa-lampaasta, joka kävi koulua kuten ”Maijal oli karitsa” – laulussa. Opettaja tosin ei ollut kovin ilahtunut määkivästä oppilaasta, koskapa pyysi jättämään sen seuraavana päivänä kotiin. Entinen hevosmies kertoi pitkät tarinat suomenhevosistaan Lillasta ja Toverista, jotka olivat olleet paitsi luotettavia työtovereita peltotoissä ja tukkimetsässä, myös hyviä ystäviä isännälleen. Yhden asukkaan kanssa muistelimme viidakon eläimiä. Toinen kertoi jännittävän tarinan kamelista, joka oli menettänyt luottamuksen isäntäänsä. Myös Foibekartanon kesäeläimet tulivat keskusteluissa esille asukkaiden ilonaiheina.

Kaikki eivät kokeneet eläimiä erityisen tärkeinä itselleen. Yksi asukkaista kertoi lapsena pelänneensä eläimiä. Toinen muisti maatilalla kasvaneena eläinten hoitamisen lähinnä työläänä velvollisuutena, eikä erityistä suhdetta eläimiin ole vieläkään, 95-vuotiaana.

Voimaeläin voi olla meille itse kullekin hyvin erilainen. Monilla se on oma lemmikki, entinen tai nykyinen, toiselle voimaeläimenä toimii iso ja vahva villieläin. Myös piikikäs siili ja pikkuruinen leppäkerttu tuovat iloa ja voimauttavia ajatuksia. Voimaeläin voi olla vähän hullunkurinenkin; itseä viehättää ajatus skeittaavasta kirahvista Krisun voimaeläimenä. Kirahvin painopiste ei ehkä ole ihan omiaan sellaiseen tasapainoa vaativaan lajiin, mutta senkös keltainen kirahvi antaisi estää itseään nousemasta skeittilaudalle.

Minun voimaeläimeni on perhonen. Muistan parinkymmenen vuoden takaa hetken, jolloin pysähdyin kauppareissulla katsomaan jalkakäytävän vieressä kasvavaa sinistä kukkaa. Juuri kun kumarruin tarkastelemaan kukkaa lähemmin, se irtosi varrestaan, nousi siivilleen ja lepatteli tiehensä – perhosena. Samalla hetkellä sinisellä taivaalla lipuva ainokainen pilvenhattara päätti ripauttaa muutaman sadepisaran. Siinä sinisiipeä ja poutapilven pisaroita ihmetellessä tunsin iloa arjen pienistä ihmeistä. Maija Paavilaisen aforismi tiivistää mielestäni hyvin perhosen voiman. ”Päiväperhoilla on aikaa vähän: niillä on aikaa iloon”.

Mikä on sinun voimaeläimesi? Millainen suhteesi eläimiin onkin, sanon kamelitarinan kertoneen Maijan sanoin: ” Oikeassa olet, Kyttyrä, vaikka kumarassa kuljetkin!”

IMG_20170725_105054

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s