Elämykset arjessa ja työssä – osa 1

on

Elämykset ovat iso osa uuden työn maailmaa ja Hyvän Elämän Valmentajien työtä.Vanhuspalveluissa ja Hyvän Elämän valmentajien työssä elämyksiä syntyy niin asiakkaille kuin Hyvän Elämän Valmentajille jatkuvasti.

Elämykset ovat pieniä ja isoja tunteita, eitoja kohtaamisia, iloja ja joskus surujakin. Keskitytään nyt kuitenkin positiivisiin asioihin. Tarkkaile, pohdi, kirjaa ylös ja kommentoi tämän blogipostauksen alle minkälaisia elämyksiä sinä Hyvän Elämän Valmentaja koit tämän työpaivan aikana?

Minkalaisia tunteita ja elämyksiä syntyy työpäivässäsi, kohtaamisissa asiakkaiden ja muiden Hyvän Elämän Valmentajien kanssa?

Mainokset

6 Comments Lisää omasi

  1. Mirja sanoo:

    Tänään olimme lettukesteissä kotitalossa. Alkujammailut pannujen lämmetessä saivat aikaan hilpeän mielen itselle ja toisille. Tunsin iloa saadessamme letunpaistajaksi asukkaan, joka vuosien tauon jälkeen paistoi ison osan letuista tottuneesti ja tarmokkaasti. Mieltä lämmitti huomata, miten hän itsekin selvästi ilahtui hoksatessaan letunpaiston sujuvan vanhasta muistista. Letut hävisivät nopeasti parempiin suihin ja asukkaat ilmaisivat tyytyväisyyttään päiväkahvin herkkuhetkeen, mikä tietysti sai valmentajankin tuntemaan tyytyväisyyttä onnistuneesta elämyksestä. Yksi asukkaista tuumasi, että oli herkkua, ja tuli halaamaan pitkään ja lämpimästi. Se tuntui liikuttavaltakin. ”Lettujamit”-twiittimme olivat myös herättäneet hilpeyttä, ja niistä saatu palaute vahvisti entisestään tunnetta, että kyllä kannatti! Elämysten ei loppujen lopuksi tarvitse olla mitään sen ihmeellisempää – hyvässä tunnelmassa järjestetyt lettukestit ja tyytyväiset masut.

    Tykkää

  2. Teemu sanoo:

    27.7. osallistuin pienryhmäni kanssa letunpaistotapahtumaan Foibekartanon kotitalo 2:ssa. Hyvän Elämän Valmentajan näkökulmasta oli upeaa nähdä miten monet asukkaat silminnähden ilahtuivat siitä kun saivat kokea vaihteeksi hieman erilaisen kahvihetkielämyksen. Kannustava työilmapiiri on tärkeää myös. Muiden kanssa on helpompi keksiä uusia tekemisideoita jos oma ideapankki sattuisi joskus olemaan tyhjillään. Ja meidän Hyvän Elämän Valmentajien joukosta niitä ideoijia ainakin löytyy. Pidän tärkeänä myös sitä, että kaikki tietävät mitä tekevät, jolloin työt on helppo jakaa kaikkien vahvuuksien mukaan ja kaikki saavat osalistua tekemiseen täysillä.

    Tykkää

  3. Krisu sanoo:

    Asukkaiden kanssa syntyy yllättäviäkin kohtaamisia. On mukava keskustella yhteisistä asioista ja huumori kuuluu usein keskusteluihin. Päivät ovat erilaisia ja yllättäviä. Koulutuskaverit ovat mahtavia tyyppejä. Sain lahjaksi Mirjalta yllättäen Kirahvi-nenäliinoja, koska mulla on ollut kovin kurkku kipeä. Kirahvi vieläpä on voimaeäimeni. Foibella olleet eläimet ovat tuottaneet myös elämyksiä. Lampaiden silittely, kanojen ihmettely sekä asukkaan koiran rapsuttelu on minulle hyvin elämyksellistä. Lisäksi Foiben ympäristö itsessään on elämyksellinen ja oli hienoa käydä katsomassa yhteisöllisen kasvimaamme satoa.

    Tykkää

  4. Paula sanoo:

    Kokemuksia ja elämyksiä tuli paljonkin, olin asukkaan ja kahden valmentajan kanssa tekemässä lettuja kotitalossa. Valtavan hauskaa, kun pääsimme alkuun eli tarvittavat tavarat ja työnjako löytyi. Koimme työniloa ja päästiin niin hyvään ettei, että jopa hassuttelimme.
    Jokaisesta arjen hetkestä on mahdollista saada koskettavampi, jos vähän mietitään mikä olisi toiselle ihmiselle hyvä, eikä ehkä miettiä niin ryppyotsaisesti omaa roolia.

    Tykkää

  5. ansku sanoo:

    Annikki a.k.a Amelia
    Torstain lettukestejä vietettiin kahviaikaan kotitalo kakkosessa, jossa asuu muistisairaita. Molemmissa talon kerroksissa pidettiin omat kestinsä. Tapahtuma vauhditettiin alkuun lettujameilla, kahdella hyvän elämän valmentajan tähdittämänä Radio Spiritin tahdissa. Kahden toimintaterapeutin yhteinen rytmitaju oli saumaton, kolmannen valmentajan taltioidessa hyvin spontaanisti heitetyn koreografian. Nauru raikasi. Hetken päästä pää-/apukokeiksi saatiin juuri ulkoilemasta saapuneet asukkaat. Hyvä vire vain jatkui. Toinen asukkaista pääsi heti jyvälle paistinlastan käyttämisen suhteen. Toinen heistä paljastui kotitalousemännäksi ja ikäänkuin vinkeä neuvova sormi nousikin pystyyn muutaman kerran kun lettukakun suuruutta vilautettiin. Kotitalousemäntä ei juuri tuolla hetkellä osannut kertoa nimeään ja veikkaukseni Annikki tuntui hänestä vieraalta. Ehdotinkin tämän seurauksena häntä valitsemaan unelmanimensä. Hän teki työtä käskettyä ja kertoi sen olevan Amelia. Tuon jälkeen hänen kasvoilleen levesi leveä hymy ja tuo ilme kesti aina lettukestien loppuun asti. Ennen kuin saimme pyörätuolia käyttävän Amelian työnjohtajaksi hänen kasvonsa kertoivat hämmennystä, suu monia eriäviä juttualkuja mutta unelmanimen ja lukemattomien lettujen jälkeen hän oli hetkittäin hyvinkin seesteinen. Koko asukasremmi taputti lettukakulle ja heiskutti lämpimät heiskutukset peräämme. Heidän ilostaan tuli meidänki ilo. Lettukestin vinkeät kommentoinnit, lukemattomat halaukset, hymyt ja jamit naurattavat edelleen!

    Tykkää

  6. Elisa sanoo:

    Torstaina olin mukana ystäväpiirissä. Joimme pullakahvit yhdessä. Ryhmä pahoitteli sitä, että en jää Foibekartanon töihin. Sain todella paljon voimaa siitä että minut hyväksyttiin ja pidetään tasavertaisena osana ryhmää! Sain kokea ystävyyttä ja yhtenäišyyttä ja myötätuntoa sekä arvostusta.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s